makaus

Suomi

Substantiivi

makaus (39)

1. makuupaikka

   Renki kömpi verkkaisesti ylös kuin karhu makaukseltaan.

   Sehän lähti kuin jänis makaukseltaan, ei paljon taakseen katsellut.

2. (arkikieltä) vuode

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑkɑus/ tai /ˈmɑkɑu̯s/
• tavutus: ma‧ka‧us / ma‧kaus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	makaus	makaukset
genetiivi	makauksen	makausten makauksien
partitiivi	makausta	makauksia
akkusatiivi	makaus; makauksen	makaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	makauksessa	makauksissa
elatiivi	makauksesta	makauksista
illatiivi	makaukseen	makauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	makauksella	makauksilla
ablatiivi	makaukselta	makauksilta
allatiivi	makaukselle	makauksille
muut sijamuodot
essiivi	makauksena	makauksina
translatiivi	makaukseksi	makauksiksi
abessiivi	makauksetta	makauksitta
instruktiivi	–	makauksin
komitatiivi	–	makauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	makaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	makaus-

Etymologia

• verbi maata ((vahva) vokaalivartalo makaa- ) + johdin -us

Aiheesta muualla

• makaus Kielitoimiston sanakirjassa