manaaja

Katso artikkeli Manaaja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

manaaja (10)

1. (uskonto) pappi, jolle piispa on luottanut erityisen tehtävän ajaa pois demoneita, erit. katolisessa kirkossa
2. joku joka manaa esiin henkiä tms.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑnɑːjɑ/
• tavutus: ma‧naa‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	manaaja	manaajat
genetiivi	manaajan	manaajien (manaajain)
partitiivi	manaajaa	manaajia
akkusatiivi	manaaja; manaajan	manaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	manaajassa	manaajissa
elatiivi	manaajasta	manaajista
illatiivi	manaajaan	manaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	manaajalla	manaajilla
ablatiivi	manaajalta	manaajilta
allatiivi	manaajalle	manaajille
muut sijamuodot
essiivi	manaajana	manaajina
translatiivi	manaajaksi	manaajiksi
abessiivi	manaajatta	manaajitta
instruktiivi	–	manaajin
komitatiivi	–	manaajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	manaaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi manata (vokaalivartalo manaa- ) + johdin -ja

Käännökset

1. pappi, joka ajaa pois demoneita

englanti: exorcist

Liittyvät sanat

• manata, manaus

Synonyymit

• (kirkossa) eksorkisti

Aiheesta muualla

• manaaja Kielitoimiston sanakirjassa