manaus

Suomi

Substantiivi

manaus (39)

1. henkiolentojen kutsuminen esiin tai karkottaminen loitsujen avulla
2. kirous, sadattelu

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑnɑus/ tai /ˈmɑnɑu̯s/
• tavutus: ma‧na‧us / ma‧naus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	manaus	manaukset
genetiivi	manauksen	manausten manauksien
partitiivi	manausta	manauksia
akkusatiivi	manaus; manauksen	manaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	manauksessa	manauksissa
elatiivi	manauksesta	manauksista
illatiivi	manaukseen	manauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	manauksella	manauksilla
ablatiivi	manaukselta	manauksilta
allatiivi	manaukselle	manauksille
muut sijamuodot
essiivi	manauksena	manauksina
translatiivi	manaukseksi	manauksiksi
abessiivi	manauksetta	manauksitta
instruktiivi	–	manauksin
komitatiivi	–	manauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	manaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	manaus-

Etymologia

• verbi manata (vokaalivartalo manaa- ) + johdin -us

Käännökset

1. henkiolentojen kutsuminen esiin tai karkottaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• manaus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 828 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa