manila

Katso artikkeli Manilahamppu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

manila (13)

1. (kasvitiede) banaanisukuinen kasvi, Musa textilis
2. kasvikuitu manilahamppu

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑnilɑ/
• tavutus: ma‧ni‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	manila	manilat
genetiivi	manilan	maniloiden maniloitten manilojen (manilain)
partitiivi	manilaa	maniloita maniloja
akkusatiivi	manila; manilan	manilat
sisäpaikallissijat
inessiivi	manilassa	maniloissa
elatiivi	manilasta	maniloista
illatiivi	manilaan	maniloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	manilalla	maniloilla
ablatiivi	manilalta	maniloilta
allatiivi	manilalle	maniloille
muut sijamuodot
essiivi	manilana	maniloina
translatiivi	manilaksi	maniloiksi
abessiivi	manilatta	maniloitta
instruktiivi	–	maniloin
komitatiivi	–	maniloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	manila-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. Musa textilis

englanti: abaca ruotsi: manilla

turkki: abaka

2. kasvikuitu

Ks. manilahamppu

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

manilahamppu, manilaköysi

Aiheesta muualla

• manila Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

manila

1. manillahamppu
2. manillapaperi