manilla

Suomi

Katso artikkeli Manilla Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

manilla (13)

1. eräs banaanien sukuun (Musa textilis) kuuluva banaanikasvien laji (Musa textilis) tai sen yksilö
2. edellisestä saatava kuitu

Ääntäminen

• IPA: [ˈmɑnilːɑ]

Tavutus

• tavutus: ma‧nil‧la

Etymologia

• nimestä Manila

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	manilla	manillat
genetiivi	manillan	manilloiden manilloitten manillojen (manillain)
partitiivi	manillaa	manilloita manilloja
akkusatiivi	manilla; manillan	manillat
sisäpaikallissijat
inessiivi	manillassa	manilloissa
elatiivi	manillasta	manilloista
illatiivi	manillaan	manilloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	manillalla	manilloilla
ablatiivi	manillalta	manilloilta
allatiivi	manillalle	manilloille
muut sijamuodot
essiivi	manillana	manilloina
translatiivi	manillaksi	manilloiksi
abessiivi	manillatta	manilloitta
instruktiivi	–	manilloin
komitatiivi	–	manilloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	manilla-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. Musa textilis

englanti: abaca espanja: abacá m.

saksa: Abaka m., Abaca m., Abacá m., Manilahanf m. viro: kanepbanaan

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• manila, manilahamppu, abaca

Aiheesta muualla

• manilla Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

manilla

1. yksikön adessiivimuoto sanasta mani