maniska

Suomi

Substantiivi

maniska (13)

1. (murteellinen) mandoliini

   Maniska kolahti lattialle mutta pysyi ehjänä. Sitä kuului soittaa perinnepaidassa ja sileissä saappaissa ja kansallispukuisille tytöille leveillen. (Jari Tervo, Esikoinen)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	maniska	maniskat
genetiivi	maniskan	maniskoiden maniskoitten maniskojen (maniskain)
partitiivi	maniskaa	maniskoita maniskoja
akkusatiivi	maniska; maniskan	maniskat
sisäpaikallissijat
inessiivi	maniskassa	maniskoissa
elatiivi	maniskasta	maniskoista
illatiivi	maniskaan	maniskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	maniskalla	maniskoilla
ablatiivi	maniskalta	maniskoilta
allatiivi	maniskalle	maniskoille
muut sijamuodot
essiivi	maniskana	maniskoina
translatiivi	maniskaksi	maniskoiksi
abessiivi	maniskatta	maniskoitta
instruktiivi	–	maniskoin
komitatiivi	–	maniskoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	maniska-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-