mandoliini

Katso artikkeli Mandoliini Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

mandoliini (5)

1. banjoa muistuttava kielisoitin, jossa on neljä kieliparia. Soitetaan plektralla
2. eräänlainen tasoleikkuri, esimerkiksi vihannesten ja juuresten leikkaamiseen soveltuva keittiötyökalu

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑndoˌliːni/
• tavutus: man‧do‧lii‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mandoliini	mandoliinit
genetiivi	mandoliinin	mandoliinien (mandoliinein)
partitiivi	mandoliinia	mandoliineja
akkusatiivi	mandoliini; mandoliinin	mandoliinit
sisäpaikallissijat
inessiivi	mandoliinissa	mandoliineissa
elatiivi	mandoliinista	mandoliineista
illatiivi	mandoliiniin	mandoliineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mandoliinilla	mandoliineilla
ablatiivi	mandoliinilta	mandoliineilta
allatiivi	mandoliinille	mandoliineille
muut sijamuodot
essiivi	mandoliinina	mandoliineina
translatiivi	mandoliiniksi	mandoliineiksi
abessiivi	mandoliinitta	mandoliineitta
instruktiivi	–	mandoliinein
komitatiivi	–	mandoliineine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	mandoliini-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. banjoa muistuttava kielisoitin

albania: mandolinë englanti: mandolin hollanti: mandoline italia: mandolino portugali: bandolim

puola: mandolina ranska: mandoline ruotsi: mandolin saksa: Mandoline turkki: mandolin

Käännökset

2. keittiötyökalu

englanti: mandoline

turkki: mandolin

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (puhekielisiä) mantoliini, maniska, mankka

Aiheesta muualla

• mandoliini Kielitoimiston sanakirjassa