manne

Suomi

Substantiivi

manne (8)

1. (halventava, rasistinen) varsinkin miespuolinen romani

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑnːe/
• tavutus: man‧ne

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	manne	mannet
genetiivi	mannen	mannejen (mannein)
partitiivi	mannea	manneja
akkusatiivi	manne; mannen	mannet
sisäpaikallissijat
inessiivi	mannessa	manneissa
elatiivi	mannesta	manneista
illatiivi	manneen	manneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mannella	manneilla
ablatiivi	mannelta	manneilta
allatiivi	mannelle	manneille
muut sijamuodot
essiivi	mannena	manneina
translatiivi	manneksi	manneiksi
abessiivi	mannetta	manneitta
instruktiivi	–	mannein
komitatiivi	–	manneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	manne-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (yleiskielisiä) mustalainen, romani

Yhdyssanat

meikämanne

Aiheesta muualla

• manne Kielitoimiston sanakirjassa

Afrikaans

Substantiivi

manne

1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta man

Eteläsaame

Pronomini

manne

1. (persoonapronomini) minä

Italia

Substantiivi

manne

1. monikkomuoto sanasta manna

Keskienglanti

Pronomini

manne

1. rinnakkaismuoto sanasta man

Substantiivi

manne

1. rinnakkaismuoto sanasta mon

Keskihollanti

Substantiivi

manne m./f.

1. punottu kori

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• mande

Latina

Substantiivi

manne f.

1. manna

Etymologia

• samaa tarkoittavasta muinaiskreikan sanasta μάννα

Substantiivi

manne

1. yksikön vokatiivimuoto sanasta mannus

Oksitaani

Substantiivi

manne m.

1. aika

Pohjoissaame

Adverbi

manne

1. miksi

Aiheesta muualla

• manne Saamelaiskielten etymologisessa tietokannassa Álgussa

Verbi

manne

1. (taivutusmuoto) indikatiivin kaksikon ensimmäisen persoonan preesens verbistä mannat
2. (taivutusmuoto) indikatiivin monikon kolmannen persoonan imperfekti verbistä mannat

Ranska

Substantiivi

manne f. (monikko mannes)

1. manna

   les jeux télévisés, manne pour les chaînes de télévision

   televisioidut kisat, mannaa tv-kanaville

2. odottamaton siunaus, positiivinen yllätys

Etymologia

• suoralaina latinasta

Substantiivi

manne f. (monikko mannes)

1. suuri punottu kori

Etymologia

• suoralaina keskihollannista

Aiheesta muualla

• manne Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Saksa

Verbi

manne

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä mannen
2. konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä mannen
3. konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mannen
4. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä mannen