maskuliini

Suomi

Substantiivi

maskuliini (5)

1. (kielitiede) kieliopillinen suku, jota käytetään viitattaessa miehiin; maskuliinisukuun kuuluva sana
2. miespuolinen henkilö

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑskuˌliːni/
• tavutus: mas‧ku‧lii‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	maskuliini	maskuliinit
genetiivi	maskuliinin	maskuliinien (maskuliinein)
partitiivi	maskuliinia	maskuliineja
akkusatiivi	maskuliini; maskuliinin	maskuliinit
sisäpaikallissijat
inessiivi	maskuliinissa	maskuliineissa
elatiivi	maskuliinista	maskuliineista
illatiivi	maskuliiniin	maskuliineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	maskuliinilla	maskuliineilla
ablatiivi	maskuliinilta	maskuliineilta
allatiivi	maskuliinille	maskuliineille
muut sijamuodot
essiivi	maskuliinina	maskuliineina
translatiivi	maskuliiniksi	maskuliineiksi
abessiivi	maskuliinitta	maskuliineitta
instruktiivi	–	maskuliinein
komitatiivi	–	maskuliineine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	maskuliini-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kielitiede

bulgaria: мъжки род englanti: masculine heprea: זכר islanti: karlkyn kroatia: muški rod m. latvia: vīriešu dzimte puola: rodzaj męski ranska: masculin m.

ruotsi: maskulinum saksa: Maskulinum n. tšekki: rod mužský ukraina: чоловічий рід m. unkari: hímnem venäjä: мужской род viro: meessoost, maskuliin

Liittyvät sanat

• maskuliininen, maskuliinimuoto
• neutri

Vastakohdat

• feminiini

Lyhenteet

• m.

Yhdyssanat

maskuliinimuoto, maskuliinisuku

Aiheesta muualla

• maskuliini Kielitoimiston sanakirjassa
• maskuliini Tieteen termipankissa