matti

Suomi

Substantiivi

matti (5-C)

1. (shakki) yksi pelin tilanteista ja päämäärä: sellainen kuninkaaseen kohdistuva lyöntiuhka, jota ei ole enää millään sääntöjen mukaisella keinolla mahdollista torjua

   Kuningasta ei milloinkaan lyödä, vaan peli päättyy mattiin.

2. (kuvaannollisesti, arkikieltä) mikä tahansa tilanne, jonka lopputulos on varma tai itsestäänselvyys

   Se homma oli ihan matti.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑt̪ːi/, [ˈmɑt̪ːi]
• tavutus: mat‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	matti	matit
genetiivi	matin	mattien (mattein)
partitiivi	mattia	matteja
akkusatiivi	matti; matin	matit
sisäpaikallissijat
inessiivi	matissa	mateissa
elatiivi	matista	mateista
illatiivi	mattiin	matteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	matilla	mateilla
ablatiivi	matilta	mateilta
allatiivi	matille	mateille
muut sijamuodot
essiivi	mattina	matteina
translatiivi	matiksi	mateiksi
abessiivi	matitta	mateitta
instruktiivi	–	matein
komitatiivi	–	matteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	mati-
vahva vartalo	matti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. šakki

englanti: mate, checkmate italia: matto m.

ruotsi: matt venäjä: мат

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• mattiasema, mattisiirto, nukkumatti, taskumatti

Sanaliitot

• takarivin matti

Idiomit

• matti kukkarossa
  1. varat lopussa, lompakko tyhjänä

Aiheesta muualla

• matti Kielitoimiston sanakirjassa

Italia

Adjektiivi

matti

1. monikon maskuliinimuoto sanasta matto

Substantiivi

matti

1. monikkomuoto sanasta matto