mehi

Suomi

Substantiivi

mehi (23)

1. (vanhahtava) mehu, neste, mahla, mesi^[1]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mehi	mehet
genetiivi	mehen	mehien
partitiivi	mehtä	mehiä
akkusatiivi	mehi; mehen	mehet
sisäpaikallissijat
inessiivi	mehessä	mehissä
elatiivi	mehestä	mehistä
illatiivi	meheen	mehiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mehellä	mehillä
ablatiivi	meheltä	mehiltä
allatiivi	mehelle	mehille
muut sijamuodot
essiivi	mehenä	mehinä
translatiivi	meheksi	mehiksi
abessiivi	mehettä	mehittä
instruktiivi	–	mehin
komitatiivi	–	mehine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	mehe-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	meh-

Huomautukset

• Näin vanhan sanan taivutustyyppiä ei tiedetä varmaksi. Taivutustyyppi 23 on yksi mahdollinen vaihtoehto. (Vertaa sanaan lohi.)

Etymologia

Sana saattaa olla mesi-sanan variantti, johon sana mehiläinen on voinut vaikuttaa.^[2]

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: mehevä
• substantiivit: mehu

Yhdyssanat

mehikasvi, mehilehti, mehilehtinen, mehiruusuke, mehitähti

Aiheesta muualla

• mehi Suomen murteiden sanakirjassa
• mehi Suomen etymologisessa sanakirjassa

Kambera

Substantiivi

mehi

1. suola

Viro

Substantiivi

mehi

1. monikon partitiivimuoto sanasta mees