melli

Suomi

Substantiivi

melli (5)

1. (slangia) karamelli, karkki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	melli	mellit
genetiivi	mellin	mellien (mellein)
partitiivi	melliä	mellejä
akkusatiivi	melli; mellin	mellit
sisäpaikallissijat
inessiivi	mellissä	melleissä
elatiivi	mellistä	melleistä
illatiivi	melliin	melleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mellillä	melleillä
ablatiivi	melliltä	melleiltä
allatiivi	mellille	melleille
muut sijamuodot
essiivi	mellinä	melleinä
translatiivi	melliksi	melleiksi
abessiivi	mellittä	melleittä
instruktiivi	–	mellein
komitatiivi	–	melleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	melli-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

oletettavasti lyhentynyt sanasta karamelli

Latina

Substantiivi

mellī

1. yksikön datiivimuoto sanasta mel
2. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta mel