mer

Kansainvälinen

Lyhenne

mer

1. merun kielitunnus (kolmikirjaiminen, ISO 639-2)^[1]

Liivi

Substantiivi

mer (me’r; gen mier, part mīerda, mon nom mierūd)

1. meri, nominatiivimuoto erityisesti sanayhtymissä, (rinnakkaismuoto mier)

   Jeimer – Jäämeri

   Piški mer − Riianlahti, Liivinlahti, [sananmukaisesti "pikkumeri"]

   Sūr mer – Kuurinkurkku, Irbensalmi, [sanamukaisesti "isomeri"]

   Vālda mer – Itämeri

   Pūojmer – Pohjanmeri

Taivutus

• LEL nominityyppi 83 (me’r) mer

Lähteet

• [LEL]Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012.

Verkkoversio: LEL 2012

• Liivi-Suomi Netidigisõnad / Giellatekno, UiT Norges arktiske universitet

oahpa.no liv-fin [liivi-suomi-liivi, osin suomeksi]

Ranska

Substantiivi

mer f. (monikko mers[luo])

1. meri

Ääntäminen

• IPA: /mɛʁ/

• Näin äännetään alueella: Ranska

Idiomit

• c'est la mer à boire olla vaikea ja työläs tehtävää

Aiheesta muualla

• mer Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Ruotsi

Adverbi

mer

1. komparatiivimuoto sanasta mycket; enemmän, lisää

Ääntäminen

• IPA: /meːr/

Huomautukset

Mer ja mera -sanojen eroista:

• Ruotsissa sanaa mer pidetään muodollisempana ja sitä suositellaan käytettäväksi muodollisessa kielenkäytössa, mera-sanaa voi käyttää epämuodollisemmissa yhteyksissä. Suomenruotsissa on päinvastoin: mera muodollisessa ja kirjoitetussa kielessä, mer puhutussa ja epämuodollisessa.^[2][3]

Liittyvät sanat

Synonyymit

• mera