metron

Katso artikkeli Metron Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

metron (5)

1. (runousoppi) antiikin kreikkalaisten runomittojen perusyksikkö, joka vastaa runojalkaa tai koostuu useammasta jalasta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	metron	metronit
genetiivi	metronin	metronien metroneiden metroneitten
partitiivi	metronia	metroneita metroneja
akkusatiivi	metron; metronin	metronit
sisäpaikallissijat
inessiivi	metronissa	metroneissa
elatiivi	metronista	metroneista
illatiivi	metroniin	metroneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	metronilla	metroneilla
ablatiivi	metronilta	metroneilta
allatiivi	metronille	metroneille
muut sijamuodot
essiivi	metronina	metroneina
translatiivi	metroniksi	metroneiksi
abessiivi	metronitta	metroneitta
instruktiivi	–	metronein
komitatiivi	–	metroneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	metroni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. antiikin kreikkalaisten runomittojen perusyksikkö, joka vastaa runojalkaa tai koostuu useammasta jalasta

englanti: metron

Substantiivi

metron

1. yksikön akkusatiivimuoto sanasta metro
2. yksikön genetiivimuoto sanasta metro

Englanti

Substantiivi

metron (monikko metrons)

1. (kirjallisuus) metron

Ruotsi

Substantiivi

metron

1. yksikön määräinen muoto sanasta metro