metsikkö

Katso myös: Metsikkö

Suomi

Substantiivi

metsikkö (4-A)^[1]

1. pienehkö metsä tai metsän osa, jonka jokin sen ominaisuus, kuten ikä, tiheys, puulaji, erottaa sen ympäröivästä metsästä tai tiluslajeista

   Metsikön koko vaihtee yleensä alle hehtaarista kymmeniin hehtaareihin.

   Metsikkö on metsänhoidon perusyksikkö metsien käytössä ja käytön suunnittelussa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmet̪sikːø/
• tavutus: met‧sik‧kö

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	metsikkö	metsiköt
genetiivi	metsikön	metsiköiden metsiköitten metsikköjen
partitiivi	metsikköä	metsikköjä metsiköitä
akkusatiivi	metsikkö; metsikön	metsiköt
sisäpaikallissijat
inessiivi	metsikössä	metsiköissä
elatiivi	metsiköstä	metsiköistä
illatiivi	metsikköön	metsikköihin metsiköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	metsiköllä	metsiköillä
ablatiivi	metsiköltä	metsiköiltä
allatiivi	metsikölle	metsiköille
muut sijamuodot
essiivi	metsikkönä	metsikköinä metsiköinä
translatiivi	metsiköksi	metsiköiksi
abessiivi	metsiköttä	metsiköittä
instruktiivi	–	metsiköin
komitatiivi	–	metsikköine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	metsikö-
vahva vartalo	metsikkö-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• substantiivi metsä + johdin -ikkö

Käännökset

1. pienehkö metsä

englanti: coppice, copse, grove, wood espanja: bosquecillo m., soto m. italia: boscaglia f. ranska: bois m.

ruotsi: skogsdunge saksa: Gehölz n., Hain m., Wäldchen n. turkki: koru

Liittyvät sanat

• haavikko
• kuusikko
• männikkö
• koivikko
• lepikko
• pajukko
• mänty-koivu-sekametsä
• perusyksikkö
• tiluslaji

Yhdyssanat

koivumetsikkö, metsikköboniteetti, metsikkötutkimus, mäntymetsikkö

Aiheesta muualla

• metsikkö Kielitoimiston sanakirjassa
• metsikkö Tieteen termipankissa
• Artikkeli 706 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa