miehimys

Suomi

Substantiivi

miehimys (39)

1. (vanhentunut, raamatullinen) miespuolinen homoseksuaali, homo

   ... haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan ... (Uusi testamentti, Paavalin ensimmäinen kirje Timoteukselle 1:10 [suomennos hyväksytty 1913])^[1]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	miehimys	miehimykset
genetiivi	miehimyksen	miehimysten miehimyksien
partitiivi	miehimystä	miehimyksiä
akkusatiivi	miehimys; miehimyksen	miehimykset
sisäpaikallissijat
inessiivi	miehimyksessä	miehimyksissä
elatiivi	miehimyksestä	miehimyksistä
illatiivi	miehimykseen	miehimyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	miehimyksellä	miehimyksillä
ablatiivi	miehimykseltä	miehimyksiltä
allatiivi	miehimykselle	miehimyksille
muut sijamuodot
essiivi	miehimyksenä	miehimyksinä
translatiivi	miehimykseksi	miehimyksiksi
abessiivi	miehimyksettä	miehimyksittä
instruktiivi	–	miehimyksin
komitatiivi	–	miehimyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	miehimykse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	miehimys-

Etymologia

substantiivi mies (vokaalivartalo miehe- ) + johdin -imys