miekka

Katso myös: Miekka, miękka, miękką

Katso artikkeli Miekka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

miekka (9-A)^[1]

1. pitkäteräinen ase, jossa on kahva ja joka on suunniteltu isku- tai pistolyöntejä varten

   Huotra on miekan säilytyssuoja, joka peittää terän.

   Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu (Matt. 26:52)

Ääntäminen

• IPA: /ˈmie̯kːɑ/
• tavutus: miek‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	miekka	miekat
genetiivi	miekan	miekkojen (miekkain)
partitiivi	miekkaa	miekkoja
akkusatiivi	miekka; miekan	miekat
sisäpaikallissijat
inessiivi	miekassa	miekoissa
elatiivi	miekasta	miekoista
illatiivi	miekkaan	miekkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	miekalla	miekoilla
ablatiivi	miekalta	miekoilta
allatiivi	miekalle	miekoille
muut sijamuodot
essiivi	miekkana	miekkoina
translatiivi	miekaksi	miekoiksi
abessiivi	miekatta	miekoitta
instruktiivi	–	miekoin
komitatiivi	–	miekkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	mieka-
vahva vartalo	miekka-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[2]

Käännökset

1. pitkäteräinen ase

azeri: qılınc englanti: sword; epee espanja: espada f. hollanti: zwaard n. ido: glavo inarinsaame: miek'ki italia: spada f. kroatia: mač m. latvia: zobens m. liivi: mȭk norja (nynorsk): sverd n. puola: miecz m., szpada f. ranska: épée f. romania: sabie f., spadă f.

ruotsi: värja, svärd saksa: Schwert n., Degen m. skotti: claidheamh slovakki: meč m. sloveeni: meč m. tanska: sværd tšekki: meč m. turkki: kılıç unkari: kard uzbekki: qilich venäjä: меч (metš), шпага vepsä: mek viro: mõõk võro: myyk

Liittyvät sanat

• floretti
• huotra
• kalpa
• miekka paljastettuna
• sapeli
• säilä

Johdokset

• substantiivit: miekkailija, miekkailu
• verbit: miekkailla

Yhdyssanat

iskumiekka, kurjenmiekka, lyömämiekka, miekanarpi, miekanhaava, miekanhuotra, miekanisku, miekankahva, miekankalske, miekankannike, miekankärki, miekanmittely, miekanmittelö, miekannielijä, miekanpisto, miekanponsi, miekansysäys, miekanterä, miekkakala, miekkalilja, miekkalisäke, miekkalähetys, miekkamies, miekkapyrstö, miekkataistelu, miekkatanssi, miekkavalas, pistomiekka, tohtorinmiekka, upseerinmiekka

Idiomit

• kaksiteräinen miekka
  1. sanotaan jostakin, jolla on sekä hyödyllisiä että haitallisia vaikutuksia

Aiheesta muualla

• miekka Kielitoimiston sanakirjassa
• miekka Tieteen termipankissa