mielle

Suomi

Substantiivi

mielle (48-I)

1. havaintoihin pohjautuva yleensä välittömiin ärsykkeisiin liittymätön psyykkinen aines

Ääntäminen

• IPA: /ˈmie̯lːeˣ/
• tavutus: miel‧le

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mielle	mielteet
genetiivi	mielteen	mielteiden mielteitten
partitiivi	miellettä	mielteitä
akkusatiivi	mielle; mielteen	mielteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	mielteessä	mielteissä
elatiivi	mielteestä	mielteistä
illatiivi	mielteeseen	mielteisiin mielteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mielteellä	mielteillä
ablatiivi	mielteeltä	mielteiltä
allatiivi	mielteelle	mielteille
muut sijamuodot
essiivi	mielteenä	mielteinä
translatiivi	mielteeksi	mielteiksi
abessiivi	mielteettä	mielteittä
instruktiivi	–	mieltein
komitatiivi	–	mielteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	mieltee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	miellet-

Etymologia

Volmari Kilpisen luoma uudissana^[1]

Käännökset

1. havaintoihin pohjautuva yleensä välittömiin ärsykkeisiin liittymätön psyykkinen aines

englanti: mental image

Liittyvät sanat

Synonyymit

• mielikuva

Yhdyssanat

miellesisältö, mielleyhtymä, pakkomielle

Aiheesta muualla

• mielle Kielitoimiston sanakirjassa
• mielle Tieteen termipankissa