minimi

Suomi

Substantiivi

minimi (6)

1. pienin (mahdollinen) määrä tai aste

Ääntäminen

• IPA: /ˈminimi/
• tavutus: mi‧ni‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	minimi	minimit
genetiivi	minimin	minimien minimeiden minimeitten
partitiivi	minimiä	minimeitä minimejä
akkusatiivi	minimi; minimin	minimit
sisäpaikallissijat
inessiivi	minimissä	minimeissä
elatiivi	minimistä	minimeistä
illatiivi	minimiin	minimeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	minimillä	minimeillä
ablatiivi	minimiltä	minimeiltä
allatiivi	minimille	minimeille
muut sijamuodot
essiivi	miniminä	minimeinä
translatiivi	minimiksi	minimeiksi
abessiivi	minimittä	minimeittä
instruktiivi	–	minimein
komitatiivi	–	minimeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	minimi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. pienin (mahdollinen) määrä tai aste

englanti: minimum ranska: minimum m. saksa: Minimum n.

turkki: asgari venäjä: минимум

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• maksimi

Johdokset ja muut sanueen sanat

• adjektiivit: minimaalinen
• verbit: minimoida

Yhdyssanat

minimiaika, minimiarvo, minimiehto, minimikoko, minimikorkeus, minimimäärä, miniminopeus, minimipalkka, minimivaatimus, toimeentulominimi

Alakäsitteet

• globaali minimi
• paikallinen minimi

Aiheesta muualla

• minimi Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 2496 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa