moniste

Suomi

Substantiivi

moniste (48)

1. monistettu kappale jotakin (tekstiä)

Ääntäminen

• IPA: /ˈmonist̪eˣ/
• tavutus: mo‧nis‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	moniste	monisteet
genetiivi	monisteen	monisteiden monisteitten
partitiivi	monistetta	monisteita
akkusatiivi	moniste; monisteen	monisteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	monisteessa	monisteissa
elatiivi	monisteesta	monisteista
illatiivi	monisteeseen	monisteisiin monisteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	monisteella	monisteilla
ablatiivi	monisteelta	monisteilta
allatiivi	monisteelle	monisteille
muut sijamuodot
essiivi	monisteena	monisteina
translatiivi	monisteeksi	monisteiksi
abessiivi	monisteetta	monisteitta
instruktiivi	–	monistein
komitatiivi	–	monisteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	monistee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	monistet-

Etymologia

• verbi monistaa + johdin -e

Käännökset

1. kappale

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• moniste Kielitoimiston sanakirjassa