monistaa

Suomi

Verbi

monistaa (53) (taivutus[luo])

1. lisätä kappaleiden tai eksemplaarien määrää kopioimalla tai jäljentämällä

   Ennen kirjapainon keksimistä monistettiin asiakirjoja valmistamalla niistä näköiskappaleita käsin kirjoittamalla ja piirtämällä.

2. tuottaa monisteita vedostamalla (valokuvaus), nykyisin kopiokoneilla toimistoissa tai massapainotuotteina kirjapainossa
3. tehdä yksittäisvalmisteiden sijaan sarjavalmisteita

   Monia enen puhdetöinä kotona valmistettuja tai tilaustyönä teetettyjä esineitä tehdään tehtaissa ja on yleisesti saatavana kaupasta.

4. tehdä moneksi kloonaamalla

Ääntäminen

• IPA: /ˈmonist̪ɑːˣ/
• tavutus: mo‧nis‧taa

Etymologia

sanan moni monikon inessiivivartalosta moni-, takaliitteestä -sta- ja verbin tunnuksesta -a

Käännökset

1. kopioida

ruotsi: mångfaldiga, flerdubbla

Liittyvät sanat

kloonata, monistaa suvuttomasti

Johdokset

• substantiivit: monistaminen, moniste, monistus
• verbit: monistuttaa

Aiheesta muualla

• monistaa Kielitoimiston sanakirjassa
• monistaa Suomen etymologisessa sanakirjassa