monistus

Suomi

Substantiivi

monistus (39)

1. monisyamisen toteutus

Ääntäminen

• IPA: /ˈmonist̪us/
• tavutus: mo‧nis‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	monistus	monistukset
genetiivi	monistuksen	monistusten monistuksien
partitiivi	monistusta	monistuksia
akkusatiivi	monistus; monistuksen	monistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	monistuksessa	monistuksissa
elatiivi	monistuksesta	monistuksista
illatiivi	monistukseen	monistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	monistuksella	monistuksilla
ablatiivi	monistukselta	monistuksilta
allatiivi	monistukselle	monistuksille
muut sijamuodot
essiivi	monistuksena	monistuksina
translatiivi	monistukseksi	monistuksiksi
abessiivi	monistuksetta	monistuksitta
instruktiivi	–	monistuksin
komitatiivi	–	monistuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	monistukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	monistus-

Etymologia

verbi monistaa + johdin -us

Käännökset

1. monistus

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

monistuskone, monistuspaperi

Aiheesta muualla

• monistus Kielitoimiston sanakirjassa
• monistus Tieteen termipankissa