monomi

Suomi

Substantiivi

monomi (5)

1. (matematiikka) yksiterminen polynomi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	monomi	monomit
genetiivi	monomin	monomien (monomein)
partitiivi	monomia	monomeja
akkusatiivi	monomi; monomin	monomit
sisäpaikallissijat
inessiivi	monomissa	monomeissa
elatiivi	monomista	monomeista
illatiivi	monomiin	monomeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	monomilla	monomeilla
ablatiivi	monomilta	monomeilta
allatiivi	monomille	monomeille
muut sijamuodot
essiivi	monomina	monomeina
translatiivi	monomiksi	monomeiksi
abessiivi	monomitta	monomeitta
instruktiivi	–	monomein
komitatiivi	–	monomeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	monomi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

kreikan monos 'yksi' ja nomos 'laki, sääntö'

Käännökset

1. yksiterminen polynomi

englanti: monomial espanja: monomio m.

italia: monomio m. ruotsi: monom

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• polynomi; binomi, trinomi