moodi

Suomi

Substantiivi

moodi (5)

1. laitteen tai ohjelman tila; toimintatila, toimintatapa

   Kamera oli makromoodissa.

2. (musiikki) kirkkosävellaji

   miksolyydinen moodi

3. (tilastotiede, matematiikka) aineistossa useimmin esiintyvä arvo; valta-arvo, tyyppiarvo

   Lukusarjan 1, 1, 2, 4, 6 moodi on 1.

4. (kieli) tapaluokka, modus
5. (filosofia) olemisen tai tapahtumisen perustapa, substanssin itsenäinen tila tai laatu

Ääntäminen

• IPA: /ˈmoːdi/
• tavutus: moo‧di

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	moodi	moodit
genetiivi	moodin	moodien (moodein)
partitiivi	moodia	moodeja
akkusatiivi	moodi; moodin	moodit
sisäpaikallissijat
inessiivi	moodissa	moodeissa
elatiivi	moodista	moodeista
illatiivi	moodiin	moodeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	moodilla	moodeilla
ablatiivi	moodilta	moodeilta
allatiivi	moodille	moodeille
muut sijamuodot
essiivi	moodina	moodeina
translatiivi	moodiksi	moodeiksi
abessiivi	mooditta	moodeitta
instruktiivi	–	moodein
komitatiivi	–	moodeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	moodi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

latinan sanasta modus

Käännökset

1. tila

englanti: mode

2. musiikki: kirkkosävellaji

englanti: mode

3. arvo

englanti: mode

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (arvo) tyyppiarvo

Yhdyssanat

komentomoodi, sanelumoodi

Aiheesta muualla

• moodi Kielitoimiston sanakirjassa
• moodi Tieteen termipankissa
• moodi Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viro

Substantiivi

moodi

1. yksikön partitiivimuoto sanasta mood