modus

Suomi

Substantiivi

modus (39)

1. (kielitiede) tapaluokka
2. (musiikki) sävellyksen pohjana käytetty asteikko, moodi

Ääntäminen

• IPA: /ˈmodus/
• tavutus: mo‧dus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	modus	modukset
genetiivi	moduksen	modusten moduksien
partitiivi	modusta	moduksia
akkusatiivi	modus; moduksen	modukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	moduksessa	moduksissa
elatiivi	moduksesta	moduksista
illatiivi	modukseen	moduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	moduksella	moduksilla
ablatiivi	modukselta	moduksilta
allatiivi	modukselle	moduksille
muut sijamuodot
essiivi	moduksena	moduksina
translatiivi	modukseksi	moduksiksi
abessiivi	moduksetta	moduksitta
instruktiivi	–	moduksin
komitatiivi	–	moduksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	modukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	modus-

Käännökset

1. kielitiede

Ks. tapaluokka

2. musiikki

Ks. moodi

Aiheesta muualla

• modus Kielitoimiston sanakirjassa
• modus Tieteen termipankissa

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	modus	modī
akkusatiivi	modum	modōs
genetiivi	modī	modōrum
datiivi	modō	modīs
ablatiivi	modō	modīs

modus m. (2)

1. mitta, mittapuu
2. sääntö, ohje
3. tapa