moraali

Katso artikkeli Moraali Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

moraali (6)^[1]

1. paljolti tapoja ja toimintaa ohjaava, aikakaudelle ominaisen yhteisön tai yksilöiden eettiset käyttäytymissäännöt; käsitysten, arvostusten ja normien sisäistetty kokonaisuus
2. käsitys oikeasta ja väärästä, arvostukset ja eläminen niiden mukaisesti, kunniallisuus, siveys

Ääntäminen

• IPA: /ˈmorɑːli/
• tavutus: mo‧raa‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	moraali	moraalit
genetiivi	moraalin	moraalien moraaleiden moraaleitten
partitiivi	moraalia	moraaleita moraaleja
akkusatiivi	moraali; moraalin	moraalit
sisäpaikallissijat
inessiivi	moraalissa	moraaleissa
elatiivi	moraalista	moraaleista
illatiivi	moraaliin	moraaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	moraalilla	moraaleilla
ablatiivi	moraalilta	moraaleilta
allatiivi	moraalille	moraaleille
muut sijamuodot
essiivi	moraalina	moraaleina
translatiivi	moraaliksi	moraaleiksi
abessiivi	moraalitta	moraaleitta
instruktiivi	–	moraalein
komitatiivi	–	moraaleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	moraali-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. eettisten käsitysten, arvostusten ja normien sisäistetty kokonaisuus

englanti: morality espanja: moral japani: 道徳 [dōtoku] latvia: morāle ranska: morale f.

ruotsi: moral unkari: erkölcs, morál venäjä: мораль viro: moraal

Liittyvät sanat

• etiikka
• moralisti
• moraliteetti
• siveysoppi

Johdokset

• adjektiivit: moraalinen, moraaliton
• adverbit: moraalisesti
• substantiivit: moraalisuus, moraalittomuus
• verbit: moralisoida, moralisoitua, moraalistua

Yhdyssanat

kaksinaismoraali, kauppamoraali, kilpailumoraali, moraalifilosofia, moraalikasvatus, moraalikäsitys, moraaliopetus, moraalioppi, moraaliposeeraus, moraalisaarna, moraalisäteily, moraalisääntö, pelimoraali, sovinnaismoraali, sukupuolimoraali, taistelumoraali, työmoraali

Aiheesta muualla

• moraali Kielitoimiston sanakirjassa