morkkis

Suomi

Substantiivi

morkkis (39)^[1]

1. (slangia) moraalinen krapula, häpeä ja henkinen pahoinvointi ylenmääräisen alkoholin käytön ja juhlimisen jälkeen

Ääntäminen

• IPA: /ˈmorkːis/
• tavutus: mork‧kis

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	morkkis	morkkikset
genetiivi	morkkiksen	morkkisten morkkiksien
partitiivi	morkkista	morkkiksia
akkusatiivi	morkkis; morkkiksen	morkkikset
sisäpaikallissijat
inessiivi	morkkiksessa	morkkiksissa
elatiivi	morkkiksesta	morkkiksista
illatiivi	morkkikseen	morkkiksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	morkkiksella	morkkiksilla
ablatiivi	morkkikselta	morkkiksilta
allatiivi	morkkikselle	morkkiksille
muut sijamuodot
essiivi	morkkiksena	morkkiksina
translatiivi	morkkikseksi	morkkiksiksi
abessiivi	morkkiksetta	morkkiksitta
instruktiivi	–	morkkiksin
komitatiivi	–	morkkiksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	morkkikse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	morkkis-

Etymologia

• väännös sanoista moraalinen krapula

Aiheesta muualla

• morkkis Kielitoimiston sanakirjassa