moukka

Suomi

Substantiivi

moukka (10)

1. (halventava) käytökseltään sivistymätön henkilö; tomppeli, pölkkypää, hölmö, ääliö

   Senkin mokoma moukka.

2. (arkikieltä, shakki) sotilas
3. (vanhahtava) talonpoika

Ääntäminen

• IPA: /ˈmou̯kːɑ/
• tavutus: mouk‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	moukka	moukat
genetiivi	moukan	moukkien (moukkain)
partitiivi	moukkaa	moukkia
akkusatiivi	moukka; moukan	moukat
sisäpaikallissijat
inessiivi	moukassa	moukissa
elatiivi	moukasta	moukista
illatiivi	moukkaan	moukkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	moukalla	moukilla
ablatiivi	moukalta	moukilta
allatiivi	moukalle	moukille
muut sijamuodot
essiivi	moukkana	moukkina
translatiivi	moukaksi	moukiksi
abessiivi	moukatta	moukitta
instruktiivi	–	moukin
komitatiivi	–	moukkine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	mouka-
vahva vartalo	moukka-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. käytökseltään sivistymätön henkilö

englanti: boor, lout espanja: bruto m., cernícalo m., paleto m., palurdo m., patán m., rústico m. ranska: rustre m., goujat m., mufle m.

ruotsi: tölp, drummel saksa: Banause m., Bauer m., Bauernlümmel m., Bauerntölpel m., Lümmel m., Primitivling m., Tölpel m.

2. sotilas

englanti: pawn espanja: peón m. ruotsi: bonde

saksa: Bauer m. venäjä: пешка

3. talonpoika

ruotsi: bonde

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: moukkamainen

Idiomit

• moukan tuuri odottamaton, hyvä onni

Aiheesta muualla

• moukka Kielitoimiston sanakirjassa