munaus

Katso artikkeli Munaus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

munaus (39)

1. (arkikieltä) virhe, kömmähdys, möhläys, epäonnistuminen
2. (shakki) erittäin huono siirto, algebrallisella merkintätavalla kommentoitaessa shakkisiirtoja merkitään kahdella kysymysmerkillä "??"

Ääntäminen

• IPA: /ˈmunɑus/ tai /ˈmunɑu̯s/
• tavutus: mu‧na‧us / mu‧naus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	munaus	munaukset
genetiivi	munauksen	munausten munauksien
partitiivi	munausta	munauksia
akkusatiivi	munaus; munauksen	munaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	munauksessa	munauksissa
elatiivi	munauksesta	munauksista
illatiivi	munaukseen	munauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	munauksella	munauksilla
ablatiivi	munaukselta	munauksilta
allatiivi	munaukselle	munauksille
muut sijamuodot
essiivi	munauksena	munauksina
translatiivi	munaukseksi	munauksiksi
abessiivi	munauksetta	munauksitta
instruktiivi	–	munauksin
komitatiivi	–	munauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	munaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	munaus-

Etymologia

• verbi munata (vokaalivartalo munaa- ) + johdin -us

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

emämunaus, kardinaalimunaus

Aiheesta muualla

• munaus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 763 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa