muniminen

Suomi

Substantiivi

muniminen (38)

1. teonnimi verbistä munia

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	muniminen	munimiset
genetiivi	munimisen	munimisten munimisien
partitiivi	munimista	munimisia
akkusatiivi	muniminen; munimisen	munimiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	munimisessa	munimisissa
elatiivi	munimisesta	munimisista
illatiivi	munimiseen	munimisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	munimisella	munimisilla
ablatiivi	munimiselta	munimisilta
allatiivi	munimiselle	munimisille
muut sijamuodot
essiivi	munimisena (munimisna)	munimisina
translatiivi	munimiseksi	munimisiksi
abessiivi	munimisetta	munimisitta
instruktiivi	–	munimisin
komitatiivi	–	munimisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	munimise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	munimis-

Etymologia

• verbi munia + johdin -minen