munia

Suomi

Substantiivi

munia

1. monikon partitiivimuoto sanasta muna

Verbi

munia (61) (taivutus[luo])

1. tuottaa munia jälkeläisten aikaansaamiseksi tai elintarvikkeiden jakeluketjuun
2. (ihmisestä) tunaroida

Ääntäminen

• IPA: /ˈmuniɑˣ/
• tavutus: mu‧ni‧a

Etymologia

sana muna (vokaalivartalo mun|a- + pääte -ia)^[1]

Käännökset

1. tuottaa munia

englanti: lay eggs espanja: poner (huevo)

ranska: pondre venäjä: класть яйца

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: muniminen, muninta
• verbit: munittaa

Aiheesta muualla

• munia Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

munia (monikko munias)

1. manikki