muninta

Suomi

Substantiivi

muninta (9-J)

1. muniminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈmunint̪ɑ/
• tavutus: mu‧nin‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	muninta	muninnat
genetiivi	muninnan	munintojen (munintain)
partitiivi	munintaa	munintoja
akkusatiivi	muninta; muninnan	muninnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	muninnassa	muninnoissa
elatiivi	muninnasta	muninnoista
illatiivi	munintaan	munintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	muninnalla	muninnoilla
ablatiivi	muninnalta	muninnoilta
allatiivi	muninnalle	muninnoille
muut sijamuodot
essiivi	munintana	munintoina
translatiivi	muninnaksi	muninnoiksi
abessiivi	muninnatta	muninnoitta
instruktiivi	–	muninnoin
komitatiivi	–	munintoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	muninna-
vahva vartalo	muninta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi munia + johdin -nta

Käännökset

1. muniminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• muninta Kielitoimiston sanakirjassa
• muninta Suomen murteiden sanakirjassa