murina

Suomi

Substantiivi

murina (12)

1. muriseminen
2. murisemisesta syntyvä ääni

Ääntäminen

• IPA: /ˈmurinɑ/
• tavutus: mu‧ri‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	murina	murinat
genetiivi	murinan	murinoiden murinoitten (murinain)
partitiivi	murinaa	murinoita
akkusatiivi	murina; murinan	murinat
sisäpaikallissijat
inessiivi	murinassa	murinoissa
elatiivi	murinasta	murinoista
illatiivi	murinaan	murinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	murinalla	murinoilla
ablatiivi	murinalta	murinoilta
allatiivi	murinalle	murinoille
muut sijamuodot
essiivi	murinana	murinoina
translatiivi	murinaksi	murinoiksi
abessiivi	murinatta	murinoitta
instruktiivi	–	murinoin
komitatiivi	–	murinoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	murina-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi murista (vartaloaines muri- ) + johdin -na

Käännökset

1. muriseminen

englanti: growling, snarling

2. murisemisesta syntyvä ääni

englanti: growl, snarl

Liittyvät sanat

• hurina, hyrinä, jyrinä, kurina, nurina, surina, turina
• marina
• mukina, mutina

Aiheesta muualla

• murina Kielitoimiston sanakirjassa