muta

Suomi

Substantiivi

muta (10-F)

Katso artikkeli Muta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. rapa, märkä savi

Ääntäminen

• IPA: /ˈmut̪ɑ/
• tavutus: mu‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	muta	mudat
genetiivi	mudan	mutien (mutain)
partitiivi	mutaa	mutia
akkusatiivi	muta; mudan	mudat
sisäpaikallissijat
inessiivi	mudassa	mudissa
elatiivi	mudasta	mudista
illatiivi	mutaan	mutiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mudalla	mudilla
ablatiivi	mudalta	mudilta
allatiivi	mudalle	mudille
muut sijamuodot
essiivi	mutana	mutina
translatiivi	mudaksi	mudiksi
abessiivi	mudatta	muditta
instruktiivi	–	mudin
komitatiivi	–	mutine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	muda-
vahva vartalo	muta-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. rapa, märkä savi

azeri: zığ, çamır englanti: mud inarinsaame: mote saksa: Schlick m., Schlamm m.

tšekki: bahno turkki: çamur venäjä: ил

Liittyvät sanat

• mudakko
• mura

Johdokset

• adjektiivit: mutainen

Yhdyssanat

järvimuta, mutakakku, mutakerros, mutakerrostuma, mutakuono, mutakylpy, mutapaini, mutavyöry, pohjamuta

Aiheesta muualla

• muta Kielitoimiston sanakirjassa
• muta Tieteen termipankissa

Esperanto

Adjektiivi

muta

1. mykkä

Ido

Adjektiivi

muta

1. mykkä

Italia

Substantiivi

muta f. (monikko mute[luo])

1. sulkasato

Ruotsi

Substantiivi

muta yl. (1) (yks. määr. mutan[luo], mon. epämäär. mutor [luo], mon. määr. mutorna [luo])

1. lahjus

Verbi

muta (1)

1. lahjoa

Aiheesta muualla

• muta Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)