mutka
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
mutka (10)
- kaareva, koukistunut, käyrä tai väärä kohta jossakin; tiessä oleva osuus, joka ei ole suora; kaarre, kurvi
- Auto meni jyrkästä mutkasta pois tieltä, kun oli liukas keli.
- (kuvaannollisesti) yllättävä ongelma tai vaikeus
- Nyt tuli mutka matkaan.
- Törmättiin ongelmaan.
- Nyt tuli mutka matkaan.
- (slangia, rikollisslangi) käsiase, pistooli, pyssy
- Mitä vit*** siinä muka teet mutka otsalla? Tä?
- Mutka kainaloon piilotettuna.
Ääntäminen
- IPA: /ˈmut̪kɑ/
- tavutus: mut‧ka
Taivutus
Käännökset
1. konkreettinen mutka
2. kuvaannollinen mutka
|
Liittyvät sanat
Synonyymit
Johdokset
- adjektiivit: mutkainen, mutkallinen, mutkaton, mutkikas
- adverbit: mutkitelen
- verbit: mutkistaa, mutkistua, mutkitella
Yhdyssanat
joenmutka, mutkamäenlasku, mutkamäki, suolenmutka, tienmutka, äkkimutka
Idiomit
- muitta mutkitta
- saman tien ja helposti, kevyesti, vaivattomasti
- suoraan, viipyilemättä
- juosta mutkille
- (arkikieltä) juosta mutkitellen (varsinkin väistelläkseen luoteja)
- (arkikieltä, kuvaannollisesti) paeta henkensä edestä
- Juokse, jätkä, mutkille!
Aiheesta muualla
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads