mutka

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

mutka (10)

  1. kaareva, koukistunut, käyrä tai väärä kohta jossakin; tiessä oleva osuus, joka ei ole suora; kaarre, kurvi
    Auto meni jyrkästä mutkasta pois tieltä, kun oli liukas keli.
  2. (kuvaannollisesti) yllättävä ongelma tai vaikeus
    Nyt tuli mutka matkaan.
    Törmättiin ongelmaan.
  3. (slangia, rikollisslangi) käsiase, pistooli, pyssy
    Mitä vit*** siinä muka teet mutka otsalla? Tä?
    Mutka kainaloon piilotettuna.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈmut̪kɑ/
  • tavutus: mut‧ka

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Käännökset

Liittyvät sanat

Synonyymit
Johdokset
Yhdyssanat

joenmutka, mutkamäenlasku, mutkamäki, suolenmutka, tienmutka, äkkimutka

Idiomit

Aiheesta muualla

  • mutka Kielitoimiston sanakirjassa
  • mutka Suomen murteiden sanakirjassa
  • mutka Suomen etymologisessa sanakirjassa
Remove ads

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads