muumio

Suomi

Substantiivi

muumio (3)

1. kuivumalla säilynyt tai kuivattamalla säilötty ruumis

Ääntäminen

• IPA: /ˈmuːmio/
• tavutus: muu‧mi‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	muumio	muumiot
genetiivi	muumion	muumioiden muumioitten
partitiivi	muumiota	muumioita
akkusatiivi	muumio; muumion	muumiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	muumiossa	muumioissa
elatiivi	muumiosta	muumioista
illatiivi	muumioon	muumioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	muumiolla	muumioilla
ablatiivi	muumiolta	muumioilta
allatiivi	muumiolle	muumioille
muut sijamuodot
essiivi	muumiona	muumioina
translatiivi	muumioksi	muumioiksi
abessiivi	muumiotta	muumioitta
instruktiivi	–	muumioin
komitatiivi	–	muumioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	muumio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin sanasta mumie < saksan sanasta Mumie < ranskan sanasta momie < latinan sanasta mumia < arabian مُومِيَاء (mūmiyā), mūmiya ’maapihka; palsamoitu ruumis’ < persian موم (mūm) ’vaha’^[1]

Käännökset

1. kuivumalla säilynyt tai kuivattamalla säilötty ruumis

azeri: mumiya englanti: mummy espanja: momia f. norja (nynorsk): mumie m. ranska: momie f. ruotsi: mumie

saksa: Mumie f. turkki: mumya uzbekki: mumiyo venäjä: му́мия (múmija) f. viro: muumia

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: muumioida, muumioitua

Yhdyssanat

muumiotauti

Aiheesta muualla

• muumio Kielitoimiston sanakirjassa