nappula
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
nappula (12)
- pieni, yleensä lieriömäinen, lyhyt kappale
- Noista nappuloista voimme askarrella oviverhon.
- Koirani söi suoraan säkistä hirveän määrän nappuloita. (= kuivaruokaa)
- painike, kytkin, säädin
- Tarjoilija tulee painamalla nappulaa.
- Väännä siitä nappulasta. / Paina nappulaa.
- Nappulat kaakkoon! (= äänenvoimakkuus tms. täysille)
- pelinappula
- mustat ja valkoiset nappulat
- jalkapallokengän pohjan pitoa parantava kohoke
- (puhekieltä) lapsi, tavallisimmin poikalapsi, naskali
- (slangia) raha
Ääntäminen
- IPA: /ˈnɑpːulɑ/
- tavutus: nap‧pu‧la
Taivutus
Etymologia
Sanan alkuperästä on esitetty eri teorioita. Eniten kannatusta saaneen mukaan se on germaaninen laina. Vrt. ruotsin murteellinen knavul ’viikatteenvarren kädensija’. Merkitys ’pikkupoika’ tulee vertauskuvallisesti aiemmista merkityksistä.[1]
Käännökset
Liittyvät sanat
- painike
- nappulaverho, pelinappula, nappulakenkä
Yhdyssanat
nappulajoukkue, nappulakenkä, nappulakerho, nappulaliiga, nappulaverho, pelinappula, rekisterinappula, šakkinappula, shakkinappula, soittonappula, valonappula, viritysnappula
Aiheesta muualla
- nappula Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 508 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads