narina

Suomi

Substantiivi

narina (12)

1. eräitä materiaaleja taivutettaessa kuuluva ääni

   kengän narina, lattian narina

2. valitus, marina

Ääntäminen

• IPA: /ˈnɑrinɑ/
• tavutus: na‧ri‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	narina	narinat
genetiivi	narinan	narinoiden narinoitten (narinain)
partitiivi	narinaa	narinoita
akkusatiivi	narina; narinan	narinat
sisäpaikallissijat
inessiivi	narinassa	narinoissa
elatiivi	narinasta	narinoista
illatiivi	narinaan	narinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	narinalla	narinoilla
ablatiivi	narinalta	narinoilta
allatiivi	narinalle	narinoille
muut sijamuodot
essiivi	narinana	narinoina
translatiivi	narinaksi	narinoiksi
abessiivi	narinatta	narinoitta
instruktiivi	–	narinoin
komitatiivi	–	narinoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	narina-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi narista (vartaloaines nari- ) + johdin -na

Aiheesta muualla

• narina Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

narina f.

1. sierain

Portugali

Substantiivi

narina f.

1. sierain