valitus

Suomi

Substantiivi

valitus (39)

1. valittaminen, hyväksymättömyyden ilmaiseminen

   Tein isännöitsijälle valituksen parvekkeella tupakoimisesta.

2. vaikeroiminen, vaikerrus

   Metelin vaiettua raunioista alkoi kuulua valitusta.

3. (oikeustiede) muutoksenhaku; kantelu viranomaiselle

   Valitus korkeimpaan oikeuteen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑlit̪us/
• tavutus: va‧li‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	valitus	valitukset
genetiivi	valituksen	valitusten valituksien
partitiivi	valitusta	valituksia
akkusatiivi	valitus; valituksen	valitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	valituksessa	valituksissa
elatiivi	valituksesta	valituksista
illatiivi	valitukseen	valituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	valituksella	valituksilla
ablatiivi	valitukselta	valituksilta
allatiivi	valitukselle	valituksille
muut sijamuodot
essiivi	valituksena	valituksina
translatiivi	valitukseksi	valituksiksi
abessiivi	valituksetta	valituksitta
instruktiivi	–	valituksin
komitatiivi	–	valituksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	valitukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	valitus-

Etymologia

• verbi valittaa (heikko vartalo valita- ) + johdin -us

Käännökset

1. hyväksymättömyyden ilmaiseminen

englanti: complaint

ranska: plainte f.

2. vaikeroiminen

englanti: lament, lamentation

• ranska: plainte f., gémissement m., lamentation f.

|loppu}}

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

hallintovalitus, kunnallisvalitus, valituksenteko, valitusaika, valitushuuto, valituskirjelmä, valituslautakunta, valituslupa, valitusmenettely, valitusohje, valitusoikeus, valitusosoitus, valitusteitse, valitustie, valitusvirsi, verovalitus

Aiheesta muualla

• valitus Kielitoimiston sanakirjassa