netto

Suomi

Substantiivi

netto (1)

1. se, mitä jää jäljelle, kun kaikki vähennykset on tehty

   Tavarasta: varsinainen sisältö eli jäljelle jäävä osuus kokonaisuudesta, kun pakkaus vähennetään.

Ääntäminen

• IPA: /ˈnet̪ːo/
• tavutus: net‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	netto	netot
genetiivi	neton	nettojen
partitiivi	nettoa	nettoja
akkusatiivi	netto; neton	netot
sisäpaikallissijat
inessiivi	netossa	netoissa
elatiivi	netosta	netoista
illatiivi	nettoon	nettoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	netolla	netoilla
ablatiivi	netolta	netoilta
allatiivi	netolle	netoille
muut sijamuodot
essiivi	nettona	nettoina
translatiivi	netoksi	netoiksi
abessiivi	netotta	netoitta
instruktiivi	–	netoin
komitatiivi	–	nettoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	neto-
vahva vartalo	netto-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. se, mitä jää jäljelle, kun kaikki vähennykset on tehty

englanti: net italia: netto ranska: net

ruotsi: netto saksa: Reingewinn m. viro: neto

Liittyvät sanat

• taara

Synonyymit

• puhto

Johdokset

• verbit: netota

Vastakohta

• brutto

Yhdyssanat

• nettopalkka, nettosisältö

Aiheesta muualla

• netto Kielitoimiston sanakirjassa

Italia

Adjektiivi

netto m., netta[luo] f. (monikko netti[luo] m., nette[luo] f.)

1. puhdas
2. netto-

Substantiivi

netto m. (monikko netti[luo])

1. netto, puhto

Verbi

netto

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä nettare

Ruotsi

Substantiivi

netto n. (4) (yks. määr. nettot [luo], mon. epämäär. netton [luo], mon. määr. nettona [luo])

1. netto, puhto