nikama

Katso artikkeli Nikama Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

nikama (10)

1. (anatomia) epäsäännöllisen muotoinen moniulokkeinen luu, joista selkäranka muodostuu (tieteellinen nimi: vertebra^[1])

   Kosketa varpaita ja rullaa itsesi ylös nikama nikamalta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈnikɑmɑ/
• tavutus: ni‧ka‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nikama	nikamat
genetiivi	nikaman	nikamien (nikamain)
partitiivi	nikamaa	nikamia
akkusatiivi	nikama; nikaman	nikamat
sisäpaikallissijat
inessiivi	nikamassa	nikamissa
elatiivi	nikamasta	nikamista
illatiivi	nikamaan	nikamiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nikamalla	nikamilla
ablatiivi	nikamalta	nikamilta
allatiivi	nikamalle	nikamille
muut sijamuodot
essiivi	nikamana	nikamina
translatiivi	nikamaksi	nikamiksi
abessiivi	nikamatta	nikamitta
instruktiivi	–	nikamin
komitatiivi	–	nikamine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	nikama-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. selkärangan luu, vertebra

azeri: fəqərə englanti: vertebra espanja: vértebra f. italia: vertebra f. kroatia: kralješak m. latina: vertebra f. ranska: vertèbre f.

ruotsi: ryggkota, kota saksa: Wirbel m., Wirbelknochen m. serbia: pršljen m. turkki: omur unkari: csigolya uzbekki: umurtqa venäjä: позвонок (pozvonók) m.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

atlasnikama, häntänikama, kannattajanikama, kaulanikama, kiertonikama, lannenikama, nikamavälilevy, niskanikama, rintanikama, ristinikama, selkänikama

Alakäsitteet

• kaulanikama, rintanikama, lannenikama, ristinikama, häntänikama

Aiheesta muualla

• nikama Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 3112 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa