noste

Suomi

Substantiivi

noste (48)

1. (fysiikka) Arkhimedeen lain mukaisesti nesteeseen tai kaasuun upotettuun kappaleeseen suoraan ylöspäin vaikuttava voima
2. (kuvaannollisesti) kasvu, nousujohteisuus

   Näyttelijän suosio oli vahvassa nosteessa.

   Haastaja Niinistön noste ei riittänyt Halosen kaatoon. (ts.fi, 2006)

Ääntäminen

• IPA: /ˈnost̪eˣ/
• tavutus: nos‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	noste	nosteet
genetiivi	nosteen	nosteiden nosteitten
partitiivi	nostetta	nosteita
akkusatiivi	noste; nosteen	nosteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	nosteessa	nosteissa
elatiivi	nosteesta	nosteista
illatiivi	nosteeseen	nosteisiin nosteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nosteella	nosteilla
ablatiivi	nosteelta	nosteilta
allatiivi	nosteelle	nosteille
muut sijamuodot
essiivi	nosteena	nosteina
translatiivi	nosteeksi	nosteiksi
abessiivi	nosteetta	nosteitta
instruktiivi	–	nostein
komitatiivi	–	nosteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	nostee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	nostet-

Etymologia

• verbi nostaa + johdin -e

Käännökset

1. nesteessä esiintyvä nostattava voima

englanti: buoyancy, upthrust ruotsi: flytkraft saksa: Auftrieb m.

tanska: opdrift viro: üleslükkejõud

Liittyvät sanat

• Arkhimedeen laki

Aiheesta muualla

• noste Kielitoimiston sanakirjassa
• noste Tieteen termipankissa