nukka

Suomi

Substantiivi

nukka (10-A)

1. vaatteista irtoava hienojakoinen aines

Ääntäminen

• IPA: /ˈnukːɑ/
• tavutus: nuk‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nukka	–
genetiivi	nukan	–
partitiivi	nukkaa	–
akkusatiivi	nukka; nukan	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	nukassa	–
elatiivi	nukasta	–
illatiivi	nukkaan	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	nukalla	–
ablatiivi	nukalta	–
allatiivi	nukalle	–
muut sijamuodot
essiivi	nukkana	–
translatiivi	nukaksi	–
abessiivi	nukatta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	nukkine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	nuka-
vahva vartalo	nukka-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. vaatteista irtoava hienojakoinen aines

englanti: lint, (pallomainen nukka vaatteen pinnassa) pill

turkki: hav

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: nukkainen
• substantiivit: nukkanen
• verbit: nukata, nukkaantua

Yhdyssanat

• nukkasihti

Aiheesta muualla

• nukka Kielitoimiston sanakirjassa