numerus

Suomi

Substantiivi

numerus (39)

1. (matematiikka) logaritmiarvoa vastaava luku eli ko. arvon perustana oleva luku eli luku josta logaritmi otetaan
2. (kielitiede) luku

Ääntäminen

• IPA: /ˈnumerus/
• tavutus: nu‧me‧rus

Etymologia

• lat.

Liittyvät sanat

• antilogaritmi

Aiheesta muualla

• numerus Kielitoimiston sanakirjassa

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	numerus	numerī
akkusatiivi	numerum	numerōs
genetiivi	numerī	numerōrum
datiivi	numerō	numerīs
ablatiivi	numerō	numerīs

numerus m. (2)

1. (matematiikka) numero
2. (kielitiede) kieliopillinen luku

Liittyvät sanat

• numerus clausus
• numerus currens

Ruotsi

Substantiivi

numerus (taipumaton) (ett-sukuinen)

1. (kielitiede) luku, numerus