nummi

Katso artikkeli Nummi (maantiede) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

nummi (7)

1. pääsääntöisesti karu, puuton tai matalakasvuista kasvustoa sisältävä alue, jossa hapan hedelmätön maaperä

Ääntäminen

• IPA: /ˈnumːi/
• tavutus: num‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nummi	nummet
genetiivi	nummen	nummien (nummein)
partitiivi	nummea	nummia
akkusatiivi	nummi; nummen	nummet
sisäpaikallissijat
inessiivi	nummessa	nummissa
elatiivi	nummesta	nummista
illatiivi	nummeen	nummiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nummella	nummilla
ablatiivi	nummelta	nummilta
allatiivi	nummelle	nummille
muut sijamuodot
essiivi	nummena	nummina
translatiivi	nummeksi	nummiksi
abessiivi	nummetta	nummitta
instruktiivi	–	nummin
komitatiivi	–	nummine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	numme-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Tälle sanalle ei valitettavasti vielä ole lisätty etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.

Käännökset

1. pääsääntöisesti puuton karua ja matalakasvuista kasvistoa sisältävä alue, jossa hapan hedelmätön maaperä

englanti: heath/heathland (kuiva ja "lämmin", hiekkainen), moor/moorland (kostea ja viileä, soinen) italia: landa f. ruotsi: hed yl.

saksa: Heide f. turkki: fundalık viro: nõmm

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

hiekkanummi, kanervanummi, nummiherttu, nummimaa, nummitatti

Aiheesta muualla

• nummi Kielitoimiston sanakirjassa
• nummi Tieteen termipankissa