nuoriso

Suomi

Substantiivi

nuoriso (2)

1. nuoret ihmiset

   Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus. (Pikku G, Me ollaan nuoriso)

Ääntäminen

• IPA: /ˈnuo̯riso/
• tavutus: nuo‧ri‧so

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nuoriso	nuorisot
genetiivi	nuorison	nuorisojen nuorisoiden nuorisoitten
partitiivi	nuorisoa	nuorisoita nuorisoja
akkusatiivi	nuoriso; nuorison	nuorisot
sisäpaikallissijat
inessiivi	nuorisossa	nuorisoissa
elatiivi	nuorisosta	nuorisoista
illatiivi	nuorisoon	nuorisoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nuorisolla	nuorisoilla
ablatiivi	nuorisolta	nuorisoilta
allatiivi	nuorisolle	nuorisoille
muut sijamuodot
essiivi	nuorisona	nuorisoina
translatiivi	nuorisoksi	nuorisoiksi
abessiivi	nuorisotta	nuorisoitta
instruktiivi	–	nuorisoin
komitatiivi	–	nuorisoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	nuoriso-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Sana tuli yleiskieleen vasta 1835 ilmestyneen Kalevalan myötä.^[1]

Käännökset

1. nuoret ihmiset

englanti: youth espanja: jóvenes japani: 若者, 若者達 karjala: nuorizo portugali: mocidade f. puola: młodzież f.

ranska: jeunesse f. saksa: Jugend f. tšekki: mládež f. venäjä: молодёжь viro: noorsugu, noored, noor põlvkond

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

koulunuoriso, nuorisoasema, nuorisohotelli, nuorisojengi, nuorisojoukko, nuorisojärjestö, nuorisokerho, nuorisokirjallisuus, nuorisokoti, nuorisokulttuuri, nuorisoleiri, nuorisomuoti, nuorisomusiikki, nuorisonsuojelu, nuoriso-ongelma, nuoriso-osasto, nuorisopappi, nuorisopastori, nuorisopoliisi, nuorisopsykiatria, nuorisorikollinen, nuorisorikollisuus, nuorisoseura, nuorisosihteeri, nuorisotalo, nuorisotoimi, nuorisotyö, nuorisotyöttömyys, nuorisovankila, pääkaupunkilaisnuoriso, työläisnuoriso, varhaisnuoriso

Aiheesta muualla

• nuoriso Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 360 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa