ohmi

Katso artikkeli Ohmi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ohmi (5)

1. (fysiikka) resistanssin (sähköisen vastuksen) SI-järjestelmän mukainen yksikkö (tunnus Ω)

Ääntäminen

• IPA: /ˈoːmi/, ['o̞ː.mi]
• tavutus: oh‧mi

Etymologia

Nimetty saksalaisen fyysikon Georg Simon Ohmin (1789–1854) mukaan.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ohmi	ohmit
genetiivi	ohmin	ohmien (ohmein)
partitiivi	ohmia	ohmeja
akkusatiivi	ohmi; ohmin	ohmit
sisäpaikallissijat
inessiivi	ohmissa	ohmeissa
elatiivi	ohmista	ohmeista
illatiivi	ohmiin	ohmeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ohmilla	ohmeilla
ablatiivi	ohmilta	ohmeilta
allatiivi	ohmille	ohmeille
muut sijamuodot
essiivi	ohmina	ohmeina
translatiivi	ohmiksi	ohmeiksi
abessiivi	ohmitta	ohmeitta
instruktiivi	–	ohmein
komitatiivi	–	ohmeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ohmi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. resistanssin (sähköisen vastuksen) SI-järjestelmän mukainen yksikkö (tunnus Ω)

englanti: ohm liettua: omas

ruotsi: ohm viro: oom

Liittyvät sanat

• siemens
• resistanssi

Yhdyssanat

• gigaohmi
• kilo-ohmi
• megaohmi
• mikro-ohmi
• milliohmi
• teraohmi

Aiheesta muualla

• ohmi Kielitoimiston sanakirjassa
• ohmi Tieteen termipankissa