resistanssi

Suomi

Katso artikkeli Resistanssi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

resistanssi (5)

1. (fysiikka, sähkötekniikka) sähköinen vastus, sähkövastus; suure, joka kuvaa johteen tai vastuksen sähkövirran kulun vastusta (tunnus R, yksikkö ohmi (Ω))

   Tämän pienen vastuksen resistanssi on kaksi megaohmia.

   Käytetyn kaapelin resistanssi on 12 ohmia kilometriä kohti.

Ääntäminen

• IPA: /ˈresisˌt̪ɑnsːi/
• tavutus: re‧sis‧tans‧si

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	resistanssi	resistanssit
genetiivi	resistanssin	resistanssien (resistanssein)
partitiivi	resistanssia	resistansseja
akkusatiivi	resistanssi; resistanssin	resistanssit
sisäpaikallissijat
inessiivi	resistanssissa	resistansseissa
elatiivi	resistanssista	resistansseista
illatiivi	resistanssiin	resistansseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	resistanssilla	resistansseilla
ablatiivi	resistanssilta	resistansseilta
allatiivi	resistanssille	resistansseille
muut sijamuodot
essiivi	resistanssina	resistansseina
translatiivi	resistanssiksi	resistansseiksi
abessiivi	resistanssitta	resistansseitta
instruktiivi	–	resistanssein
komitatiivi	–	resistansseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	resistanssi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. sähkötekniikka, elektroniikka: sähköinen vastus, sähkövastus; suure, joka kuvaa johtimen sähkövirran kulun vastustamiskykyä

azeri: müqavimət englanti: resistance ranska: résistance f.

ruotsi: resistans turkki: mukavemet, özdirenç uzbekki: qarshilik

Liittyvät sanat

• resistiivinen, resistori
• ohmi

Vastakohdat

• (käänteisarvo) konduktanssi

Kokonaiskäsitteet

• impedanssi

Vieruskäsitteet

• (impedanssin osat) reaktanssi

Yhdyssanat

lämpöresistanssi

Aiheesta muualla

• resistanssi Kielitoimiston sanakirjassa
• resistanssi Tieteen termipankissa