ojikko

Suomi

Substantiivi

ojikko (4-A)

1. ojitettu suo, jossa ojituksen vaikutus ei vielä näy puustossa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ojikko	ojikot
genetiivi	ojikon	ojikoiden ojikoitten ojikkojen
partitiivi	ojikkoa	ojikkoja ojikoita
akkusatiivi	ojikko; ojikon	ojikot
sisäpaikallissijat
inessiivi	ojikossa	ojikoissa
elatiivi	ojikosta	ojikoista
illatiivi	ojikkoon	ojikkoihin ojikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ojikolla	ojikoilla
ablatiivi	ojikolta	ojikoilta
allatiivi	ojikolle	ojikoille
muut sijamuodot
essiivi	ojikkona	ojikkoina ojikoina
translatiivi	ojikoksi	ojikoiksi
abessiivi	ojikotta	ojikoitta
instruktiivi	–	ojikoin
komitatiivi	–	ojikkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ojiko-
vahva vartalo	ojikko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• substantiivi oja + johdin -ikko

Käännökset

1. ojitettu suo, jossa ojituksen vaikutus ei vielä näy puustossa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Vieruskäsitteet

• muuttuma
• turvekangas

Aiheesta muualla

• Kasvitiede:ojikko Tieteen termipankissa
• ojikko Kielitoimiston sanakirjassa