oja

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads
Wikipedia
Katso artikkeli Oja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

oja (10)

  1. maahan kaivettu ura pintavesien pois johtamista tai maanalaisen johdon sijoittamista varten
  2. (murteellinen) puro

Ääntäminen

  • IPA: /ˈojɑ/
  • tavutus: o‧ja

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

  • Sanan alkuperä on epäselvä. Sen on arveltu olevan jäänne jostakin varhaisemmasta nykyisen Suomen alueella puhutusta kielestä .[1] tarkenna

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

avo-oja, kaapelioja, katuoja, kuivatusoja, laskuoja, ojaanajo, oja-aura, ojajyrsin, ojakellukka, ojakärsämö, ojalapio, ojanpenkka, ojanpiennar, ojapiilu, ojanvarsi, ojavalo, salaoja

Idiomit

Aiheesta muualla

  • oja Kielitoimiston sanakirjassa
  • oja Tieteen termipankissa
Remove ads

Viro

Substantiivi

oja

  1. puro
  2. puronen, noro

Etymologia

  • mahdollisesti johdos samasta kantasanasta kuin sana voog, jossa g:n astevaihtelumuutos vartalossa; sana on lähisukukielissä.[2]

Aiheesta muualla

  • oja Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • oja sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Viitteet

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads